Sain joskus joululahjaksi lukupäiväkirjan. Sen ideana on tehdä muistiinpanoja luetuista kirjoista, jotta voi myöhemmin palata muistelemaan kirjoja, eikä niitä tarvitse lukea uudelleen. Ajattelin, että voisin esitellä viimeisimpiä lukemiani kirjoja aina silloin tällöin, mutta nyt teen tällaisen pienen katsauksen lukemiini kirjoihin vuonna 2011 - lukupäiväkirjan avulla tietenkin.
Väinö Linna: Musta rakkaus (1948)
Kirja oli yllättävän hyvä. En ollut jotenkin osannut ajatella, että Linnalta on muitakin (hyviä) kirjoja kuin kaksi ehdotonta suosikkiani; Täällä pohjantähden alla sekä Tuntematon sotilas. Rakastan vanhanaikaisen kirjallisuuden tunnelmaa ja viattomuutta.
Elina Tiilikka: Punainen mekko (2010)
"In prostitution, no woman stays whole."
Ajatuksia herättävä teos. Nuoren kirjoittajan äidinkielellinen ilmaisukyky ei ole mitään maailman parasta, mutta kirja on niin kiinnostava, ettei se haittaa. Tarkkaan kuvaillut seksikohtaukset olisi mielestäni voinut jättää pois, sillä ne hieman veivät kirjaa B-luokan erotiikkaromaanin suuntaan.
Tuomas Kyrö: Liitto (2005), Nahkatakki (2001)
Viimeistään tässä vaiheessa on varmaan aika selvää, että suomalainen kirjallisuus on se mun juttu. Ja realismi. Tuomas Kyröön ihastuin MeNaiset-lehden kolumneissa, ja pakkohan hänen kirjojaan oli saada luettavaksi! Nahkatakki oli pienoinen pettymys, mutta Liitto veti totaalisesti maton jalkojen alta. Liiton juoni on rakennettu nerokkaasti useista päällekkäisistä tarinoista ja kerronta on loistavaa. Täydet 10 pistettä Kyrölle
Sofi Oksanen: Baby Jane (2005), Puhdistus (2008), Stalinin lehmät (2003), Liian lyhyt hame - kertomuksia keittiöstä (2011)
Ehkä suosikkikirjailijani. Baby Jane on kaikessa rohkeudessaan hieman viattoman oloinen, mutta esikoiskirja Stalinin lehmät jää ehkä jopa vähän sen varjoon. Baby Jane kertoo lesbon naisen vaikeasta elämästä erilaisten psyykkisten sairauksien kanssa. Luin kirjan todella nopeasti ja olin vähän häkeltynyt kirjan loputtua. Olin ollut niin sisällä siinä, että tuntui kuin minun ja ulkomaailman välille olisi syntynyt jonkinlainen kupla. "And love, love will tear us apart."
Puhdistuksen olen lukenut muistaakseni kaksi tai kolme kertaa, ja aina siitä löytää jotain uutta. Sain kirjan joululahjaksi, mutta jostain syystä tartuin siihen vasta juhannuksen tienoilla. Kirja on kaikessa realistisuudessaan niin hämmentävän upea teos, että se mielestäni todella on kaiken saamansa kunnioituksen arvoinen.
Stalinin lehmät kertoo syömishäiriöstä ja Viron lähihistoriasta. Tarkkaan viilattu esikoiskirja oli varmasti juuri sellainen, jonka kirjoittajana Oksanen halusi tulla tunnetuksi. Mielestäni Puhdistus on eräänlainen jatko-osa Stalinin lehmille.
Liian lyhyt hame on Sofin ja Maija Kaunismaan yhteisen työn tulos. Jossain lehdessä Oksanen sanoi, että tämän kirjan pitäisi löytyä jokaiselta naiselta, joten pitihän se ostaa. Herättää ajatuksia perheväkivallasta ja siitä, mille yhteiskunta kääntää selkänsä.
Siinä oli lukuvinkkejä suomikirjallisuuden ystäville. Palaan asiaan Lukupäiväkirjan tiimoilta ja kerron kirjasta, joka järisytti maailmaani. Eikä se muuten ole suomalainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti